Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle ADONAIN käsivarsi ilmoitetaan?
Jesaja 53:1 TLV
Vierailimme kymmenettä kertaa Auschwitzissa vuonna 2007, ennen Jom Kippuria ja Shmita-Sapattivuoden alkua. Tällä kertaa mukanani oli vain aviomieheni ja lähin tiimini. Kävelimme tuhkapellolla, niin kuin monta kertaa aikaisemminkin. Sinne päätyivät yli puolentoista miljoonan natsien kaasukammioissa tappamien juutalaisten tuhkat. Mutta nyt tuhkaa ei ollut näkyvissä, vain pehmeää vihreää ruohoa.
Siinä hetkessä muistin, miten vieraillessani ensimmäistä kertaa Auschwitzissa maaliskuussa 2000, jäin katselemaan kaikkialla vihreänä leviävää ruohoa ja kauniita villikukkia – täällä Auschwitz-Birkenaun helvetin porteilla. Ja olin vihainen, kun näin jonkun poimivan villikukan, sillä niiden alla oli kansani veri ja tuhka – HÄNEN Kansansa! Suuttumukseni kuitenkin laantui, kun näin hänen laittavan juuri poimimansa villikukat uhrien muistoksi pystytetylle muistokivelle — silloin puhkesin itkuun. Se oli ensimmäinen matkani tänne, mutta nyt olin täällä kymmenettä kertaa. Kokosin tiimini tuhkapellon laidalle ja sanoin:
“Vietetään täällä tunti rukoillen. Valitkaa paikkanne tältä pellolta ja kuunnelkaa, mitä Israelin Jumala teille puhuu.”
Kun tiimini jäsenet alkoivat hajaantua kukin pellon jollekin kulmalle, katseeni kiinnittyi ainoaan puuhun, joka seisoi keskellä peltoa. Kaikkivaltiaan Henki kehotti minua kävelemään vihreän ruohon poikki ja asettumaan keskelle peltoa tuon puun alle. “Lepää tässä hetki”, Hän kuiskasi pehmeästi, “asetu makuulle ja lepää”. Kaikki minussa vastusti tuota kehotusta! “Kuinka voisin, Herra? Miten voisin levätä kansani tuhkien päällä, kun heidän verensä huutaa tästä maasta!” Hänen lempeä mutta luja kehotuksensa oli kuitenkin niin selvä, että tunteistani huolimatta minun täytyi asettua lepäämään tuolle ruoholle, joka kätki kaiken haudatun tuhkan.
Varovaisesti riisuin Etelä-Amerikkalaisen ponchoni, joka kuvasti minua sefardi-juutalaisena (espanjanjuutalainen), ja levitin sen maahan. En aikonut maata tuolla pyhällä, hirvittävällä maaperällä ilman suojaa, ja sefardi-ponchoni, kuin espanjalainen tallit, antoi minulle turvaa. Vastentahtoisesti asetuin jäykkänä lepäämään sen päälle ja valmistauduin kuuntelemaan.
Heti kun kehoni kosketti maata, ylleni laskeutui rauha ja saatoin vain levätä, ylistää ja rukoilla. Ja kuvittelin silmieni edessä puolen miljoonan kansalaiseni tuhkat, joita häiritsin. Aviomieheni Rabbi Baruchin perheen nimiä löytyy yli 50 sivua Auschwitzin uhrien arkistoista. En kuvitellut kenenkään oman perheeni jäsenen päätyneen tänne, koska me olimme sefardi-juutalaisia, jotka kärsimme espanjan inkvisition käsissä, joka karkotti meidät espanjasta Jeesuksen Kristuksen nimessä. En voinut aavistaa, että 11 vuotta myöhemmin tekisin järkyttävän löydön, joka tekisi tyhjäksi sen luulon, ettei näiden tuhkien joukossa olisi ketään oman perheeni jäseniä.
Hänen voitelunsa ylläni lisääntyi ja lisääntyi ja sitten Hän puhui. “Tämä on sinun saarnastuolisi, tämä on sinun Palvelutyösi Alttari. Missä tahansa saarnaat, saarnaat tältä paikalta”. Murruin kyyneliin! Miten voisin olla juutalaisen kansani tuhkan Ääni, miten voisin olla heidän verensä ääni, joka huutaa KOSTOA maasta, joka sen joi?
Ja hän sanoi: ”Mitä olet tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta. 1 Moos. 4:10
Elohimin shalom alkoi levitä sydämeeni kietoen minut kuin peittoon. Minä huutaisin heidän verensä tähden, minä huutaisin Pyhää Kostoa!
Tulkoon jokaisesta veripisarasta, jokaisesta tuhottujen juutalaisten tuhkanmurusta pelastettu sielu! Muuttukoon seurakunta Ruutiksi ja Esteriksi Israelille! Tehköön kansat parannuksen juutalaisten ja kaiken juutalaisen vihaamisesta! Silloin kirous voisi murtua, Israel pelastua ja Lammaskansat syntyä. Miljoonat voisivat tulla tuntemaan Jeshuan Juutalaisena Messiaana, joka rakastaa valittua juutalaista kansaansa.
Missä on ollut vihaa, sinne kylvän rakkautta, missä katkeruutta, sinne kylvän anteeksiantamusta; missä on ollut pahaa, sinne kylvän hyvää, missä valheita, sinne kylvän TOTUUDEN!
Tein tämän lupauksen kansani veren ja tuhkien päällä. Vaikka luulin silloin, etten ollut Shoan (holokausti) uhrien suora jälkeläinen, tiesin, että Israelin Jumala oli valinnut minut hirvittävään ja kuitenkin täynnä kirkkautta olevaan tehtävään.
Minun tuli tehdä tyhjäksi korvausteologian valheet, jotka olivat sitoneet suurinta osaa kristikunnasta tavalla tai toisella ja aiheuttaneet miljoonien juutalaisten vihaamisen, nöyryytyksen, kidutukset ja tuhon. Minut Israelin juutalaisena valittiin vapauttamaan Armo parannuksen tekevien ihmisten ja kansojen ylle.
11 vuotta myöhemmin tein matkan perheeni juurille Makedoniaan ja Kreikkaan, entiseen Jugoslaviaan, jonne espanjanjuutalaiset esi-isäni asettuivat asumaan vuoden 1492 jälkeen, kun heidät oli karkotettu Espanjasta Espanjan kuninkaallisten ja inkvisition toimesta. Saavuttuani Bitolaan (aiemmin Monastir), liikutuin syvästi, kun oppaamme näytti meille Albalan talon, kauniin kunnostetun linnan, joka oli kuulunut Albalan-puoleisen sukuni jäsenille (isänpuoleinen perheeni).
Benvenisti Mercado Albala kuljetettiin junalla Treblinkan kuolemanleirille yhdessä 3000 muun Monastirin juutalaisen kanssa 11.3.1943. Hänen mahtava talonsa on yhä pystyssä, toisten asuttamana — häntä ja hänen perhettään ei enää ole.
Bitola-Monastirista matkustimme aviomieheni kanssa Tessalonikaan ja vierailimme Monastir-synagogassa, jonka Monastirin juutalaiset olivat perustaneet vuonna 1927, ennen Hitlerin valtaannousua. Olin todella liikuttunut nähdessäni, että kaksi synagogan perustajista olivat omaa Camhi-perhettäni, äitini ja isoäitini puolelta. Löysin sukujuuriani, askel askelelta, mutta en ollut valmistautunut seuraavaan löytöön…
Jatkoimme Tessalonikan kierrostamme juutalaiseen museoon. Oli viikon kuudes päivä, perjantai, 1.6.2018 juuri ennen Sapatin alkua. Meidän täytyi kiirehtiä, sillä juutalainen museo sulkeutuisi Pyhäpäivän ajaksi. Hengästyneinä menimme sisään museon porteista. Katsoimme näyttelyä, joka kertoi kerran niin mahtavasta juutalaisyhteisöstä, jonka natsit tuhosivat melkein kokonaan. 96% kaikista Makedonian ja Kreikan juutalaisista, suurin osa sefardi-juutalaisia, kuljetettiin Puolaan kuolemanleireille, jossa natsit tappoivat heidät.
Juuri ennen kuin museo sulkeutui, seisoin sisääntuloaulassa Muistoseinän edessä. Siinä olivat kaikkien kuolemanleireille kuljetettujen ja siellä murhattujen juutalaisten nimet. Aloin lukea nimiä… Camhi, Kasorla, Israel, Albala, Aruesti… niin monet heistä kantoivat oman sukuni nimiä sekä äitini että isäni puolelta. Satoja ja satoja nimiä! En voinut edes laskea, sillä löytö järkytti minua sisin-juuriani myöten…
Natsit tuhosivat suurimman osan perheestäni, enkä ollut tiennyt siitä mitään!
Vanhempani eivät koskaan puhuneet asiasta, he eivät koskaan kertoneet meille. Isovanhempani eivät puhuneet siitä, kukaan ei puhunut! Tuskalliset kuumat kyynelet vuosivat silmistäni ja aloin itkeä hillittömästi, surren näiden niin monien perheenjäsenteni kuolemaa ensimmäistä kertaa elämässäni.
Museota alettiin sulkea ja juoksin vielä nopeasti museon kauppaan, yhä itkien. Minun täytyi ostaa juutalainen symboli CHAI, joka tarkoittaa ELÄMÄÄ, ja viedä se lapsilleni ja sisarelleni. Kyllä, Israelin kansa Elää! Jos isovanhempani eivät olisi paenneet Chileen, en olisi syntynyt! Lapseni Adi ja Juval eivät olisi koskaan syntyneet, eivät myöskään sisareni ja heidän lapsensa!
Jos äidinpuoleisen isoisäni sisar ei olisi paennut Israelin maahan, jota silloin kutsuttiin Palestiinaksi, ja asettunut asumaan Motsaan, Juudean vuorille Mevaseret Zioniin, Jerusalemin porteille, serkkuni Eli ja hänen tyttärensä Meira sekä monet, monet muut sukuni jäsenet eivät olisi koskaan syntyneet ottamaan omakseen Hänen maataan ja täyttämään Hänen Sanaansa!
Sentähden ennusta ja sano heille: Näin sanoo JHVH Adonai: Katso, minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Ja siitä te tulette tietämään, että minä olen JHVH, kun minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne. Ja minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen JHVH: minä olen puhunut, ja minä sen teen, sanoo JHVH.” Hes. 37:12-14
Minun täytyi ostaa myös Mezuzah Tessalonikan Juutalaismuseosta – symbolinen Mezuzah tuhotun perheeni muistoksi. Tämä kaunis Mezuzah tulee olemaan Kansojen Suurlähetystön ovenpielessä Jerusalemin portilla, sitä kukkulaa vastapäätä, jossa sukuni elossa olevat jäsenet ovat asuneet vuodesta1930 lähtien, jo ennen Hitlerin valtaannousua.
Miksi liittyä Yhdistyneet Kansakunnat Israelin Puolesta -liikkeeseen? Koska Kaikkivaltias on valinnut tämän kirjoittaneen naisen, joka on suurimmaksi osaksi tuhotun juutalaissuvun selviytyjä, vapauttamaan armon parannuksen tekeville kansoille ja ihmisille, jotka nyt alkavat tehdä Israelille hyvää hyvityksen tekoina, aivan niin kuin Ruut kääntyi seuraamaan Noomia.
Mutta Ruut vastasi: ”Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät.” Ruut 1:16-17
Armon Ikkuna on auennut hyvin LYHYEKSI AIKAA ja Yhdistyneet Kansakunnat Israelin Puolesta on se väline, jonka hän on antanut meille vapauttaaksemme Hänen armonsa, joka perustuu Parannuksen tekoon ja hyvitykseen Israelia ja juutalaiskansaa kohtaan. Ihmisten ja kokonaisten kansakuntien Siunaus tai kirous riippuu tästä asiasta! Anteeksiantamus on ILMAINEN, mutta se ei ole halpa – se vaatii TEKOJA!
Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” 1 Moos. 12:3
Liity mukaan joukkoomme tekemään tyhjäksi tämän päivän Haamanin pahat suunnitelmat Israelia vastaan – tule mukaan Yhdistyneet Kansakunnat Israelin Puolesta -liikkeeseen, joka muuttaa vuohikansoja Lammaskansoiksi yksi ihminen kerrallaan, Hänen Valtavan Armonsa tähden.
AM YISRAEL CHAI! Israelin Kansa ELÄÄ. Minä ELÄN!
Juudan Leijonan Kunniaksi,
Arkkipiispa tri. Dominiquae Bierman
Siionin tähden en voi vaieta. Jesaja 62:1