Raamatullisen vuoden viimeisenä sapattina, kun vietimme pyhää ehtoollisateriaa seurakunnan kanssa, ja kun olin juuri jakamassa leipää ja viiniä, koko Ecuadorin eteläosassa sattui 6,5 magnitudin maanjäristys, joka aiheutti 13 kuolonuhria. Kun seinät ja katot liikkuivat puolelta toiselle, käskin seurakuntaa ylistämään Adonaita voimallisesti taivaallisilla kielillä. Pyysin, ettei kukaan juoksisi ulos rukoushuoneesta, ja totesin, että JHVH suojelee meitä eikä mitään tapahdu. Ruah HaKodesh toi mieleeni Psalmista 46: ”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, varma apumme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret sortuisivat merten syvyyksiin, vaikka merten aallot pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat niiden mahtavuudesta.” vedet pauhaavat ja vaahtoavat, vaikka vuoret järkkyvät sen paisuvasta ylpeydestä.” (Ps. 46:2–4 RK) Ja niin kävi, ettei yksikään lasi särkynyt, eivätkä edes seinillä olevat Jerusalemin kuvat pudonneet – kaikki oli normaalia. Kunnia olkoon Hänelle!
– Pastori Marcello Corral, UNIFY:n Ecuadorin edustaja